Kokoomusnuorten aivopierut ovat herättäneet kiivasta keskustelua tällä viikolla. Ihan syystä. Selkäpiitä karmivia ehdotuksia, mutta asiasta on tärkeä kuitenkin puhua.
Nimittäin siitä, että äärioikeistolaisuutta löytyy muualtakin kuin persujen tai Yhdysvalloille tyypillisten uskonnollisten konservatiivien joukosta.
Näitä kokoomusnuoria yhdistää yleensä yksi tekijä. He ovat etuoikeutettuja. He ovat pärjänneet elämässään ja siksi uskovat, että muidenkin kuuluu pärjätä. Jos ei pärjää, se on oma vika.
Yhdysvaltoihin muuttamassa ollut kokoomuslainen kaverini ei tiennyt, ettei Yhdysvalloissa ole palkallista äitiyslomaa. Hänellä oli toki siihenkin hyvä ratkaisu. “Ei se ole ongelma, säästää vain rahat etukäteen.”
Nerokas idea. Kätevästi muutaman taalan tuntipalkasta säästää tarvittavat rahat. Eihän se sairaalassa synnyttäminenkään ilman sairausvakuutustakaan maksa kuin toistakymmentä tonnia. Helppo nakki. (Yllätysraskauksia ei tietenkään ole olemassa.)
Jos teillä ei ole leipää, niin Sacherkakkukin on ihan hyvää.
Sama kaverini on monestakin haastavasta asiasta ollut sitä mieltä, että se on naurettavan helppoa ja jos ei onnistu, on vain uskomaton luuseri (hän ei käytä sanaa luuseri, mutta se tulee hyvin läpi). Tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöstä hänen näkemyksensä oli, että “lapset keksivät sen päästäkseen koulussa helpommalla” (vai että ADHD-lapset pääsevät koulussa helpommalla, kerrothan sen toki heillekin!).
Oma napa, paras napa.
Tämänkin asenteen takana on vanha kunnon oikeudenmukainen maailma -hypoteesi, josta juontavat juurensa myös monet muut yhteiskunnalliset mätäpaiseet ableismista raiskausapologismiin. Jos jollekulle tapahtuu jotain ikävää, se johtuu siitä, että tämä on ansainnut sen.
Tästä voikin vetää sen johtopäätöksen, että koska minä en tee koskaan tyhmiä juttuja, minulle ei koskaan tapahdu pahoja asioita. Tuleepa asioista ihanan yksinkertaisia ja helppoja. Ihan sama minulle, mitä kaiken maailman köyhille, mamuille, teiniäideille ja muille törttöilijöille käy.
Lisää Sacherkakkua!
